El' muistoa halveksu pientä, vaan kädessäsi aina se kanna. Ehket koskaan saane sa tietää ken on se, joka sulle sen antaa.
Hän kiersi paperin kääryyn, työnsi sormuksen sen ympäri ja sujutti sitte jäätelöön. Hän jätti asetin pöydälle ja lähti saliin etsiäkseen vahtimestaria, jonka tuli jättää jäätelö Georgille.
Hetkinen sen jälkeen kuin Stella oli lähtenyt tuli Fanni sisään; vahtimestari Olsen oli sanonut jäätelön olevan pöydällä. Mutta kun hän aikoi pistää lusikalla sitä suuhunsa, huomasikin silloin sormuksen ja paperin, otti ne ylös ja luki säkeet.
Hän luki ne useampaan kertaan, tuumaili ja puisteli pientä päätään. Sitte hän painalsi sormuksen sormeensa, otti jäätelöasetin ja meni ruokasaliin vahtimestarin luo.
— Kuka jätti Teille tämän jäätelön?
— Taloudenhoitajatar, vastasi Olsen tavallisella, surullisella hymyilyllään.
— Hän ei tiedä niin mitään, ajatteli Fanni. Onko tämä jo kauvankin ollut kammarissa?
— Hetkisen vain. Tuo kaunis luutnantti, Felseniksi luulen häntä nimitetyn, pyysi minun tuomaan sen. Hän oli kovin innoissaan toimittaakseen minut pois jäätelöä hakemaan, vaan sitäpä ei löytynytkään enää.
— Siinä tapauksessa voi hän saada tämän.
— Pitääkö minun jättää se hänelle?