— Kaikkia, minä menin merelle. Se oli parempi. Ja nyt minä olen meidän suurimman höyrylaivamme päällikkönä — ja täällä voit nähdä ylpeän nimeni perillisen. Esiin poika, ja muistappa tehdä hunööriä isäsi vanhalle ystävälle!
Vähäinen, mustasilmäinen pikkumatruusi merimiespuvussa astui isänsä viereen ja tervehti sotilaan tapaan.
— Sinä olet siis nainut?
— Niinkun näet. Minulla on vaimo ja lapsia — kolme nulikkaa ilman tätä. Entä sinä.
— Minä olen nuorimies.
— Mitä sinä täällä alhaalla teet?
— Minä huvitteleiksen. Ja se tuntuu olevankin kauhean vaikeata tehtävää.
Kasvot, jotka näistä nuoruuden muistelmista olivat saaneet hiukan eloisuutta, vaipuivat jälleen äskeiseen hervottomuuteensa.
— Sinä olet jotenkin riutunut, huomaan minä. Mutta jos se sinua — huvittaa, niin kernaasti sen suon minäkin puolestani. Mutta emmehän voine seisoa täällä kadulla kovin kauvan. Menkäämme à Portaan ja tyhjentäkäämme lasi yhdessä.
— Minulla ei ole ollenkaan halua juoda mitään. Minä tulen juuri suurilta päivällisiltä ja hiivin sieltäkin ennen aikojani. Minä olen kerrassaan kyllästynyt kaikkeen. Viimekuluneina neljänätoista päivänä olen ollut päivällisillä jok'ainoa päivä. Minä tarvitsen hieman raitista ilmaa. Minua ihan ilettää jo tuo samppanja.