Heistäpä helkkyy
Laajalti laulut,
Kaikilta myös he
Kunnian saa.
Auterepilviks
Luovat he elon,
Heräävän sielun
Tuutivat taas.
Kas lasin luona
Säihkyvän, täyden,
Ihmiset istuu
Kuin minä myös.
Juoden ja naurain,
Naurain ja juoden —
Hei, sydän, terve!
Maljasi juon!
Norjana tuolta,
Sorjana rientää
Kukkea tyttö,
Kaunis hän on.
Viereeni istu
Kaunehin immyt;
Polvelle istu,
Oi simasuu.
Haa, miten katsot
Silmiini suoraan,
Haa, miten rintas
Rintaani lyö!
Oi! yhtä hellään
Äitini hurskas
Helmaansa sulki
Muinoisin mun.
Äitini hurskas
Helmaansa sulki —
Kiehtova käärme
Pois poveltain!
Saatana oonko
Paatunut, röyhkä?
Konna ma oonko
Säälimätön?
Synnin ja kuolon
Liekkivän leiman
Otsallas kannat,
Oi simasuu!
Oi, mua saartaa
Yölliset äänet,
Helvetin naurut
Kaikki nyt soi.
Pois sinitaivaan
Tähtien alle,
Pois vihamyrskyn
Mylvinähän!
Saatana oonko,
Paatunut röyhkä?
Konna mä oonko
Säälimätön?
2. Huokaus.
Kuin synkkä koto kuoleman on tää!
Mun taivaani on ijäks suljettuna.
Sen kultahohdett' en mä enää nää,
On riemu mailman multa murjottuna.
Mut niinkuin varjo kulkee kenttää pitkin,
Niin rauhatonna vaellan ma vain,
Vain varjo olen aikain parempain.
Ja ihmislapset pitkään katsahtaa,
Mikähän tuokin lienee, miettii kansa.
Ei kukaan ymmärtää voi kulkijaa,
Ei kukaan selittää voi murhettansa.
Hän heidän pikkurauhaa häiritseepi,
Hän riemuhuudot räikeet pelottaa;
Se, kautta Herran, onhan surkeaa!