Näät voimaa, valoa suo Jumala
Ain' ystävilleen, lupashan hän sen.
Kun täällä heille kaikk' on suonut hän,
Niin vihdoin suo hän taivaan ikuisen.
8.
Kun aamusella kuljin ohi ikkunan,
Näin taaskin päänsä hopeaisen, harmajan.
Hän sormet ristiss' istui kirjan ääressä,
Näin katseensa mä hurskaan rauhaa loistavan.
Mä mietin kulkeissani — sillä ymmärsin,
Käy Raamattuineen hurskas päivää vastahan.
"Oi harmaapää, kuin köyhä majas pyhä on,
Miss' asut aina kanssa Herran Jumalani"
Mut huomenna mä häntä enää nähnyt en,
Näin pöydällään vain auki vielä Piplian.
Ja kaikki surren kertoi, ett' on kuollut hän,
Mut minä taivaaseen loin katseen riemuisan.
9.