Mä vallast' yön ja kahlehista synnin,
Maan viettelyistä, vastuksist' oon noussut.
Kuin Hän, niin ilomielin vielä hetken
Maan vaatteita ma kantamaan oon noussut.
Mut taivaan perin mä; ja voiton kruunuun,
Min Herra mulle tallentaa, oon noussut.
"Oi noussut, noussut" laulaa kevään tuulet
Ja päivyt valaistessaan maan, oi noussut.
Ja tuhat-kerroin kaikuu rinnassani
Sen lohtu, usko, pyrkimys: oon noussut.
7.
Oi määrää Herran armon runsauden!
Hän mua aina katsoo suojellen.
Mun ympärilläin siivin valkoisin
Ain' enkelinsä liitää varjellen.
Ja luonut on mun arkaan sydämeen
Hän hengen voiman, rauhan pyhyyden.
Äl' lausu, että elo raskas on,
Ett' yötä on tää seutu maallinen.