Mun rauhass' armoa, voimaa koota suo huoneessani
Sun sanaas viemähän, Jumalani; oi ollos läsnä!
Ett' oisi sanani sinun sanaas; ja että loisin
Sun kunniaksesi valoani; oi ollos läsnä!
Tytön rukous.
Mä vaivun sinun ristis juurehen,
Ja sinuun silmän nostan rukoillen.
Mua ällös hylkää, hyvä Jumala,
Suo rukouksein luokses kohota.
Tuoll' loistat valomaassa tähtien,
On voiton kruunu kruunus okainen.
Mua neuvo enin lempimähän sua,
Oi sä, mi ensimäisnä lemmit mua.
Sä mun oot synnin velast' ostanut;
Et kultaa, hopeaa siit' antanut,
Sä elos annoit, annoit kalleimpas,
Ja elon lupaat mulle haudastas.
Kas, kun mä tulen pelvoin, vavisten,
Mä köyhä, kurja, etees, ikuinen,
Sä helmas avajat ja siellä vaan
Mä rauhan, lohdutuksen, armon saan.
Ja veres oma minut puhdistaa,
Mä huulin haavojas saan koskettaa; —
Oi Herra, Herra, mä en päästä sua,
Ennenkuin ensin siunannut oot mua.
Olenko oikein omas, tutki sä;
Jos öisin hyvä niin, kuin tahdon mä!
Oi, jospa voisin hiljaa rukoillen
Ain' olla silmäis eessä, Ikuinen!
Mit' onpi maailma, mit aarteet maan,
Jos sinä Herra rakastat mua vaan.
Ja että rakastat mua, tiedän sen,
Sen lausuu sielun riemu taivainen.