Vaikk' unta nähtiin me,
Meilt' unhottui jo se;
Sit' enää unelmaa
Voi tuskin aavistaa.
Nyt rinta rauhaton
Kai ainiaaksi on;
Mut onnellisna sa
Viel' lepäät Herrassa.
Ja Jeesus taivaastaan
Sua katsoo lapsenaan,
Ja joukko enkelten
On luona kätkyen. —
Luo silmäs umpehen
Ja uinu hetkinen.
Ett' yhä riemuissas
Sä heräät unestas.
Ja isäs saapuvi
Ja leikkii kanssasi
Sua kohta suudellen,
Sä tyttö pienoinen.
Sureva ystävä!
Ystävä, mi kaihoot murhemiellä,
Murhemiellä sielus ystävää.
Etkö luule, hän ett' tulee vielä,
Vielä tulee tuoden elämää.
Vielä
Tulee tuoden elämää,
Ystävä, mi kaihoot murhemiellä.
Ystäväni, hädässäsi kerran,
Kerran Herra tuskas lauhduttaa.
Armon huutohan on mieleen Herran
Herran kautta synnit anteeks saa.
Herran
Kautta synnit anteeks saa,
Ystävä, niin hädässäsi kerran!
Ystävä, hän lääkitsee, tuo hellä,
Hellä haavat, antaa takaisin
Valon, rauhan ja mi puute kellä,
Kellä mikä puute oisikin,
Kellä
Mikä puute oisikin,
Ystävä, hän lääkitseepi, hellä.
Ystävä, lain tuomiot kun palaa,
Palaa omantuntos polttaen,
Miss' on lääke, jota sielu halaa?
Halaa lääkettä sä Jeesuksen!
Halaa
Lääkettä sä Jeesuksen,
Ystävä, lain tuomiot kun palaa!