Vaaranen (laulaa samalla nuotilla, kuin Suomalaisien kansanlaulujen 1:n vihon N:o 6: "Tuoll' on mun kultani, ain' yhä tuolla" j.n.e.):
Pois oli kultani, pois kotipuolta;
Minulla ei muuta, kuin ikävää ja huolta.
Voi minun kultani, voi minun lintuni,
Kuin mun jätit näin. :|:
On opinteilläkin valoisa käydä,
Valosampi kultani seutuet nähdä;
Jo löysin kultani, jo löysin kultani!
Armas silmäsein! :|:
Anna (vastaa samalla nuotilla:)
Jo oli toimeni epäilytiellä;
Hiukan mä kuitenki oottelin vielä.
Jo tuli kultani, jo tuli armaani,
Oma sulhoni! :|:
Molemmat:
Nyt näen kumminki sen ilopäivän:
Annani sivullani kulkevan ja käyvän.
Totuus ei raukene, lempi ei kylmene
Suomen neitojen,
Suomen nuorison!
Anna (iloissaan). Ei koskaan minulla ole ollut niin iloista päivää kuin tämä, ja minä toivotan jokaiselle nuorelle neitoiselle samaa onnea ja iloa! — — ja jos se vähä viipyisiki, niin odottakaa vaan kärsivällisesti, kyllä se kerran tulee.
(Esirippu putoaa).