"Kootkaa tavarat —; ja pistäkää konttiin. Kiiruhtakaa, kuin jos tuli polttaisi jalkainne alla", hän läähätti, vieläkin hengästyneenä.
"No, hyvänen aika sinua, poika", sanoi Matleena. Hänen silmänsä tummentuivat pelosta, ja huulet värisivät. Mutta vikkelästi ja huolellisesti hän asetteli konttiin, mitä oli sinne tänne levitellyt, saadakseen olon kuusen alla viihtyisäksi.
"Pitääkö meidän todella lähteä täältä?" kuiskasi hän ja katseli kauhistuneena ympärilleen.
"Pitää, ja tuossa tuokiossa", sanoi Antti käheällä, hillityllä äänellä.
Hän sitoi reippaasti vällyt kiinni kelkkaan sekä kontin ja työaineet.
Ääneti, yhteenpurruin hampain hän vetäisi nuoran jälleen olkapäänsä yli
ja läksi matkaan "oikean" oven kautta.
Matleena seurasi, työntäen kelkkaa. Hän ei voinut katsoa taakseen "koreaan, hienoon tupaan", missä hän vihdoinkin oli tuntenut omaavansa kodin, ensimäisen siitä asti, kun he jättivät pienen, harmaan mökkinsä. Helokki läksi tietysti perässä, aivan poisrientävien kintereillä kuin koira.
Antti kulki raskaalla ja katkeralla mielellä kelkkaansa vetäen. Oli vaikeata päästä eteenpäin, kun aurinko oli sulattanut hangen ja lumi oli kuin vettä; niin että Antti koetti etsiä niemekkeitä, töyryjä ja ojainpartaita, missä maa oli melkein paljas ja minne kelkka ei jättänyt niin selviä jälkiä.
"Sen pahan talon renki, näettekös, ajaa meitä takaa", sanoi hän lopulta, kun he olivat ehtineet niin kauvas, ettei näkynyt vilahdustakaan korkeasta, vankkaoksaisesta kuusesta, jonka suojissa he olivat asustaneet.
Matleena oli kyllä koko ajan käsittänyt, että juuri sen talon väkeä he nyt pakenivat. Hän värisi kauhusta ajatellessaan kuutamoiltaa vajassa, jolloin he kuulivat Helokin pelottavan määkinän ja näkivät sen makaavan aivan kuin kuolleena.
Pakolaiset eivät uskaltaneet levähtää, ennenkuin olivat päässeet niin etäälle, että toinen kylä näkyi. Eivät he myöskään jaksaneet enää kahlata pehmeässä, epätasaisessa lumisohjussa. Mauno oli niin väsynyt, että itki. Mutta miten he uskaltaisivat mennä kylään pyytämään ruuanapua?
"Saamme luvan juoda maitoa siihen asti", sanoi Matleena. "Kontin pohjalla on pari kolme leivänkannikkaa. Ennenkuin lähdemme ihmisiin, niin…"