Mauno oli neuvotonna, vihaisena, tuskallisena ja katuen lähtenyt Helokin perässä, joka oli poistyönnettynä juossut pienen matkan, mutta pysähtyi sitte ihmetellen ja tuijotti Maunoon, päästäen valittavan ja ikäänkuin loukatun määkinän.
Helokki ei puhellut Maunolle koreita asioita. Sen hän hyvin käsitti. Mauno kuuli kyllä, mitä se määki. Helokki sanoi olleensa hänelle kiltti, ja antaneensa hänelle ruokaa, lämmittäneensä häntä ja vaeltaneensa hänen vierellään hyvänä ystävänä. Ja nyt hän, ymmärtämättä miksi, sai potkun ja ilkeitä sanoja.
Ei kukaan muu kuullut Helokin kaikkea tuota määkivän. Mutta Mauno sen kuuli ja sentähden hän meni takaisin sen luokse, kietoi käsivartensa eläimen kaulan ympärille ja saneli yhä uudelleen: "Älä välitä siitä, mitä sanoin sinulle äsken, minä vain hulluttelin. Olemmeko taas hyvät ystävät, helmikki? Tottahan sinä ymmärrät, että minä seuraan sinua aina, koreanukke. Minun täytyy kai sitte vain kuljeskella pitkin teitä. Mutta vähät siitä, helmikki, kun vain pysymme yhdessä ja olemme hyviä ystäviä."
Kahdeskymmenesyhdeksäs luku.
MAUNO JA HELOKKI.
Antti ja Matleena kutsuttiin nyt vuorostaan esille. He istuivat kiikkulaudalle nuoren väen keskelle. Käsiteltiin vakavia asioita. Ensin päätettiin, että Mauno jäisi nuoren parin luo heidän omana lapsenaan.
Sitte tuli kysymys vuohesta.
Sahanhoitaja tiedusteli, tahtoisiko Antti myydä vuohensa heille. Patruuna oli luvannut hänen pitää kaksi lammasta talossa, ja hän uskoi kyllä saavansa yhtä hyvin omistaa vuohen. Hän erottaisi sille aitauksen pienine huoneuksineen, ettei se saisi aikaan odottamatonta vahinkoa.
Antti tuumi! Matleena huomasi sen, istuessaan siinä hämillään ja vihaisena. Anttiko oli sellainen raukka, ettei hän kerta kaikkiaan voinut sanoa olevan mahdotonta tulla toimeen ilman Helokkia!
Nyt oli Antin vuoro saada nipistyksiä. Neuvottelun kestäessä nipisti Matleena häntä yhä pahemmin. Hänhän istui siinä kuin jänis, omistamatta sen verran sisäistä voimaa, että olisi tällaisessa talossa voinut heti kieltää. Kas niin. Matleenan nenän edessä ottaa hän vastaan kaksitoista kruunua, "vuohesta" tarjotun hinnan.