"Vuohesta"! Juuri kuin Helokki olisi vuohi, sellainen vuohi, jonka voi myydä, kuten minkä muun vuohirähjän tahansa.
Ja päälle kaupan istuu Antti aivan rauhallisena lausuen, että hän oli jo kauvan ajatellut hankkia Helokille hyvän paikan, jonne se voisi jäädä.
Vai niin! Matleena tuli niin kiukkuiseksi, että hänen sisunsa aivan kiehui. Hänen teki mielensä sivaltaa Anttia, sillä tämä ei näyttänyt ensinkään välittävän hänen nipistämisistään, vaikka hän teki ne tuntuvammiksi kynsillään. "Mutta poika, oletko sinä hullu!" huusi hän lopulta, kun Antti nousi lyöden kättä kaupan vahvistukseksi. Sahanhoitaja saisi säilyttää rahat, kunnes Antti vaatisi ne.
"Tyttö, oletko sinä järjiltäsi", sähisi hän uhaten takaisin.
"Voithan nyt yhtähyvin myydä minutkin", ulvoi Matleena tukahtuneella äänellä ja niin hillitysti kuin taisi.
"Matleena, ole vaiti ja hallitse mielesi", kuiskasi Antti totisena ja nuhdellen. "Ajattele, mitä sanot."
"Niinkuin en tekisi sitä", vaikeroi Matleena hölkyttäessään Antin perässä, joka kiiruhti nopein askelin talon taa nurmen poikki, etteivät ihmiset kuulisi.
"Helokki on ollut minun sen jälkeen, kun Anna-Liisa erosi hänestä!
Minä olen lypsänyt sitä, ja minua hän on määkinyt, jos vain ei ole
nähnyt minua. Ja sinä otat hänet minulta, ja myyt hänet, aivan niinkuin
Josefin veljet tekivät Josefille."
Antti kulki aivan ääneti, odottaen, että Matleena hengästyisi ja tyyntyisi. Kun hän tosiaankin hiljeni kootakseen ehkä voimaa uusiin väitteisiin, tarttui Anttikin asiaan: "Sinun mielestäsi on kai Helokin mukava käydä alituisesti rengas kuonossa?"
"Eihän sitä ole hänellä alituisesti", nyyhkytteli Matleena. "Hän kulkee vapaana suurissa metsissä ja maantienhaaraimilla."