"Oletteko ylhäällä?" kysyi Viiva terävästi, vaikka hän näki heidät valmiina edessään. "Minä luulin teidän nukkuvan. Mitä varten juuri te olette nousseet?" jatkoi hän kateellisella, hyvin moittivalla äänellä.
"Kun Pekka herätti meidät ennenkuin lähti elukkain kanssa aamulla."
"Hyi sellaista ilkiötä, kun ei herättänyt meitä", sanoi Kerttu melkein itku äänessä.
"Kyllä hän teki, mitä voi", sanoi Antti.
"Hän sekä huusi että kirkui tuosta ovesta ja toitotti torveen ihan sängynseinän vieressä. Saara huhuili ja Kalle puhalsi pukinsarveen. Lehmät ääntelivät parahiksi nekin, rynnätessään matkaan, niin että luulimme teidän heränneen siitä." Antti latoi suomarjat pienelle pöydälle ikkunan ääreen selitystä antaessaan.
"Huh, ei sellaisesta yksin voi herätä, sen hän kyllä tiesi", puhisi
Inkeri. "Siitä juuri nukkuu."
"Oletteko olleet ulkona ja pitäneet hauskaa koko päivän?" kysyi Elsa melkein nuhdellen.
"Niin, en tiedä, onko meillä ollut hauskaa. Mutta olemme auttaneet läävässä ja olemme lypsäneet kaikki vuohet", selitti Antti epäröiden.
"Niin, tottahan se oli hauskaa", ratkaisi Kerttu.
"Ja sitte olemme luoneet lantaa."