"Se on myöskin hauskaa, sillä perästäpäin on niin hienoa", sanoi Inkeri varmasti.
"Ja sitte me harjasimme lehmiä, ennenkuin ne päästettiin ulos", sanoi
Matleena tyytyväisenä.
"Juuri sitä mekin tapaamme tehdä", puuttui puheeseen Kerttu. "Ja ne ovat niin iloisia ja nuolevat kiitokseksi. Voi, voi, voi! Ja me olemme vain nukkuneet. Ja on melkein viimeinen päivä tunturimajoilla. Niinkuin emme saisi nukkua kylliksemme kotona, kouluaikana."
"Niin, voi surkeata ja aivan auttamatonta", huokasi Inkeri.
"Ja sitte olette kenties olleet metsässä ja suolla?" kysäisi Aunetta, vielä puuhaten saadakseen kiharansa valumaan hienoina kaulalle.
"Kyllä, mutta kirkossa myöskin", vastasi Matleena totisesti, vaikka hieman hämillään ja epäröiden.
"Kirkossa, mutta sehän on täältä kahden penikulman päässä!"
"Vaiti, Matleena", varoitti Antti näyttäen sangen vaivaantuneelta.
Matleena pani kätensä esiliinan alle kyyristyen avoimen oven kynnykselle, selvästi päättäneenä totella veljen kehoitusta.
"Missä kirkossa? Sano, kuuletko sinä", kysyi Elsa mennen ovelle
Matleenan luo voileipä kädessä.