"Ei se ollut mitään. Minä vain sanoin niin."
"Kuule Matleena, olitteko te leikkikirkossa?" sanoi Inkeri, joka istuutui voileipineen Matleenan viereen.
"En minä tiedä, mikä se sellainen kirkko on", torjui Matleena.
"Pieni, suloinen, hieno Matleena, sano minulle, vain minulle, missä kirkossa te olette olleet", kuiskasi Sylvi.
Hän juoksi pitkässä yöpaidassaan sängystä lattian yli ja heittäytyi
Matleenan syliin käsivarret hänen kaulansa ympärillä.
"Pieni suloinen Leena, sano minulle, vain minulle!"
Matleena katsoi pelokkaasti Anttiin, joka istui aivan säntillisenä pöydässä syöden suomuuraimia ja kermamaitoa yhdessä Aunetan, Viivan ja Nauristen kanssa, joiksi papinlapsia, Inkeriä ja Kerttua, kutsuttiin.
"Sano, jos tahdot", myönsi Antti nähdessään sisaren tuskan.
"Vain minulle, vain minulle", kuiskasi Sylvi.
"Minkä näköinen oli kirkko?"