"Vihreä sisältä ja sininen katto."
"Oliko se metsä? Oliko Jumala pappina?" kuiskasi Sylvi, äkkiä hyvin totisena. "Jumala on käynyt luonamme ja vienyt takaisin pikku Eeva-siskon, joka oli minulla ennen. Hänellä on nyt niin hauskaa, ettei hän tahdo tulla uudestaan luokseni. Kuu minun on ikävä, ajattelen minäkin melkein mennä hänen luokseen, Jumalan luo. Sano, oliko Jumala pappina?"
"Eei, vaan Antti."
Viiva oli hiipinyt lähelle. Hän kuuli papin nimen.
"Tiedättekös", huusi hän, "nyt kun olemme valmiit ja syöneet ja kun meitä on näin monta, menemme kirkkoon! Antti saa olla pappina, sillä hän on saarnannut jo tänään Matleenalle."
Antti punastui korvia myöten.
"Niin jos sinä, Antti, olet tottunut olemaan pappina, niin pitää sinun saarnata meille", sanoi Elsa lempeästi ja totisesti.
"Olemme vain nukkuneet ja olleet ilkeitä ja riidelleet keskenämme, kun olimme harmistuneet itseemme, sillä eihän voi torua itseään. Sitä olemme jatkaneet koko pyhän, niin kauvan kuin olemme olleet hereillä."
"Niin, meidän täytyy saada vähän sunnuntaita itseemme ja tulla kilteiksi, niin että tottahan tahdot saarnata meille, Antti", sanoi Inkeri, katsoen rukoilevasti Anttiin sädehtivän lempeine silmineen.
"Muista, Antti, että olemme olleet turhasta ilkeitä toisillemme. Muista, että sinun täytyy muuttaa meidät sunnuntaina kilteiksi", intoili Kerttu.