Kun Sylvi näki vieraat, nousi hän istualleen. Hän huusi yhden heistä luokseen, äitinsä, joka heti sai tiedon, että hän oli täällä tunturimajoilla löytänyt "parhaan ystävänsä", joka ei koskaan jättäisi häntä.
Nyt, kun saarna oli loppunut ja "pappi" paennut metsään, syntyi lasten parvessa elämää ja humua.
Elsa, vanhin tytär pappilassa, minkä omat tunturimajat olivat, tuli sangen pahoilleen nähdessään äitinsä niin aikaisin. Hän ja toiset lapset olivat keksineet niin monta loistavaa suunnitelmaa, miten juhlallisesti he vastaanottaisivat vanhempansa ja Heleena-tädin. Ja nyt he yllättivät heidät, eivätkä he olleet saaneet pienintäkään aikaan heidän juhlimisekseen. Niin että Elsa tuskin nyt ehti tervehtiä, kun hän jo läksi kiidättämään majalle päin, minkä sääret kantoivat.
Hän ajatteli kauhistuksella, että äiti tarkastelisi mitä suurimmassa epäjärjestyksessä olevaa huonetta. Äiti, jonka ei pitänyt tulla tunturimajoille kuin vasta sunnuntai-iltana.
Hän, samaten kuin hänen neljä siskoaan, Aunetta, Inkeri, Kerttu ja Viiva, jotka myöskin olivat äsken nousseet, arvelivat, että nyt oli melkein aamu vielä.
Kuitenkin sai Elsa alati erottamattomat "Nauriit", Inkerin ja Kertun, mukaansa. Ja kun he yhdistetyin voimin hääräsivät, korjasivat vuoteet, lakaisivat, sirottivat lattialle katajoita, puhdistivat takan, tekivät tulen ja asettivat sille kahvipannun, oli kaikki hienoa ja järjestyksessä äidin ja kotiväen sisääntullessa.
Jonkun verran sekavaa oli kuitenkin ilo vanhempia tervehtiessä. Sillä nyt päättyisi ihana, viikkokausia kestänyt oleskelu tunturimajoilla. Lehmät ja vuohet ajettaisiin kotiin heinäajaksi, ja tunturimajat suljettaisiin moneksi viikoksi. Kun ihmiset ja elukat taas joutuisivat sinne kesempänä, olivat lapset jo alkaneet lukunsa ja kouluopintonsa. Eipä silloin puhettakaan enää mistään vaelluksesta tunturimajalle, vielä vähemmän sinne jäämisestä. Mutta nyt oli paras haihduttaa mielestä kaikki surulliset ajatukset lukemisesta ja sisäänsuljetusta elämästä. Oli totisesti muuta tekemistä.
Pekka saapui juuri kotiin kerallaan kimppu taimenia, jotka hän oli ulkosalla, elukoita paimentaissaan, onkinut.
Elsa perkasi kalat reippaasti ja kätevästi, paistaen ne sitten hiilustalla pannussa.
Inkeri huuhtoi perunat, pesi puuastiat ja kiillotti veitset.