Vanhempi, jo ystäväksi tullut, istui nyt ääneti ajatuksissaan. Hän istui siten kauvan, kehoittamatta kuten äsken poikaa avaamaan sydäntään varovaisin, yksinkertaisin kysymyksin tai pienin, osaa-ottavin ilmein. Lopulta hän nousi. Hänen silmänsä loistivat, niinkuin olisi hän tehnyt pyhän päätöksen.
"Tämä ei ole ihmisten tekoa; ei ole sattuma johdattanut sinua tielleni, poika. Se on Jumalan johdosta ja tahdosta tapahtunut ja minä ymmärrän, että meidän tulee kulkea sitä tietä, jonka äitisi rukoukset ovat avanneet sinulle."
Antti katsahti ylös hämmästyen, kuin salaman sokaisemana.
"Saat kasvatuksesi meillä, saat opiskella kaupungin lukiossa. Olen varma, että Jumala siunaa yrityksen niin sinuun kuin meihinkin nähden. Me, vaimoni ja minä, tulemme äidiksesi ja isäksesi ja tahdomme aina parastasi katsoa. Tulet meidän hyväksi pojaksemme, ja niin on asia ratkaistu. Jumala siunatkoon sinua, poikani!"
Antti tunsi käden lepäävän päänsä päällä lujana, juhlallisena. Kasvatusisä ja poika seisoivat yhdessä metsässä uinuvan lammen rannalla, kesäyössä, joka oli valoisa kuin päivä. Antti oli kuin unessa. Hän kuvitteli Jumalan enkelien ilmestyvän lammen sumuharsosta. Hän ei olisi hämmästynyt, jos olisi leudossa usvassa huomannut äidin kasvot yhtä valoisina ja hymyilevinä kuin ne olivat olleet silloin, kun hän erosi täältä lapsiansa siunaten.
Kolmaskymmeneskahdeksas luku.
MATLEENA.
Matleena riensi päistikkaa tupaan. Paljain päin, ääneti ja neuvotonna hän pysähtyi aivan oven suuhun rauhoittuen heti, nähdessään Antin, joka istui täysin turvallisena ja kotiutuneena kolmijalkajakkaralla takan edessä voitelemassa herraskenkiä tervalla.
Hänestä oli kuitenkin kovin pelottavaa jäädä sisälle, kun molemmat komeasti puetut valtarouvat istuivat siellä pöydän ääressä pitkät, valkeat nutut yllään, hiuspalmikot riippuvina, ja katselivat juuri nyt vain häntä. Rovasti, joka oli käynyt sisällä juttelemassa rouvien kanssa, läksi ulos, Matleenan tullessa sisään.
"Kas tässä hän on, oikein tänne lähetettynä hänkin." Näillä sanoilla laski pappi hiljaa, lempeästi silittäen kätensä lapsen pään päälle, suunnaten lempeän, merkitsevän katseen vaimoonsa ennen menoansa.