"Ja sitte, tiedätkö, on pikkutytöillä kaksi nukkea. Ne ovat niin hienot, että niillä on posliinipää paksuine posliinipalmikkoineen, vaikka ne ovat kapalolapsia ja makaavat pienessä kätkyessä?"
"Niin, minä tiedän, ja pikkutytöt laulavat kehtolaulua, 'Taimainen taana'."
Matleena oli purskahtaa itkuun viimeisistä sanoistaan. Papinrouva kiiruhti lisäämään: "Noiden hienojen kapalolasten nimet ovat Anna-Liisa ja Matleena."
"Antti, kuulitko, miten ihmeellisiä ne pikkutytöt ovat?"
"Ja vielä enemmän. He ovat itse tehneet itselleen haloista kolme poikaa, jotka he ovat pukeneet, ja näitä he sanovat Antiksi, Pekka-Erkiksi ja Maunoksi. Lienettekö milloinkaan ennen kuulleet niitä nimiä?"
Matleena kääntyi vaieten veljeen ihastusta hehkuvin kasvoin. Antti katsoi puolestaan siskoon yhtä äänettömänä ja merkitsevästi. Ilo ja tyytyväisyys loisti hänenkin silmistään.
"Saat kuulla vieläkin sellaista, mikä sinusta on mieluista."
"Osaavatko pikkutytöt kenties ommella ruusuja lapasiin?"
"Sitä en usko, ja nyt onkin kertomus pikkutytöistä päättynyt. Mutta sanonpa sinulle, että jahtimestari on käynyt myöskin eräässä suurtalonpoikaistalossa."
"Ehkä siinä, minne jätimme Anna-Liisan ja Pekka-Erkin?" keskeytti
Matleena odotusta täynnä.