Mies näytti nauravan.
"Missä pikkumies aikoo pitää vuohen yöllä, jos niitä nyt on vain yksi, — tai ehkä on hän ottanut mukaansa rehua kokonaiselle vuohijoukolle. Niin, sanokaapa samalla, onko teillä useampia?"
"Ei meillä ole kuin yksi", vakuutti Mauno silmät suurina ja totisina katsoen noihin tirkisteleviin silmiin.
"Tapaatteko pitää sitä sängyssä vai takallako, mitä?"
"Miten Helokki itse haluaa. Kun oli oikein kylmä tuvan oljilla meidän poikain maatessa lattialla, otimme Helokin sinne luoksemme. Siitä tuli ikäänkuin lämmintä!"
"Niin, ja sitten ei sen itse tarvinnut nähdä vilua vajassa. Siitähän sinä eninten huolehdit", tokasi Matleena.
"Vai sillä tavalla — että siis vuohi vaatii sekin sijan itselleen."
"Eipä hän nyt siitä niin paljon välitä, sillä hän panee maata sittenkin, vaikkei sija olisikaan laitettu", vakuutti Mauno.
"Helokki ei ole niin vaativainen. Ha, ha, ha!" Silmälasimiehen olkapäät tutisivat. "Jospa pyytäisit sen astumaan sisälle ja pitämään hyvänänsä, mitä talossa on."
Mauno asteli suuresti tyytyväisenä ovelle. "Ole hyvä ja käy sisälle,
Helokki, ja pidä hyvänäsi."