"Kyllä, jos hän saa luvan. Hän syö kuoria ja luita ja kaikkea, mitä ylitse jää. Ole hyvä, Helokki!"
Mauno korjasi kaiken, mitä he saattoivat luovuttaa, pieneen, vanhasta nahasta tehtyyn povilaukkuunsa ja antoi vuohen syödä samalla kuin itse aterioi. Kesken kaiken pyörähtivät pikkutytöt lattialle vaipuen uneen.
Silmälasimies oli mennyt ulos tuvasta. Anna-Liisa kaatoi kahvia muutamiin parittomiin, mutta kerrassaan koreihin kuppeihin, jotka hän oli hakenut käsiinsä kaapista. Olipa mainiota saada hyvää lämmintä kahvia kylmän, mutta yhtäkaikki niin oivallisen ruuan jatkoksi.
Mies tuli sisälle sylys olkia täynnä. "Luulenpa, että tästä riittää sekä ihmisille että elukoille." Hän levitti oljet lattialle sopivan matkan päähän takasta ja sen tulikipunoista. Helokki antoi toimenpiteelle tunnustuksensa astuen heti sisälle ja siepaten muutamia tyhjiä tähkäpäitä, sitten uljaasti ja miellyttävästi paneutuakseen oljille yölevolle.
Antti istui vielä pöydässä ja kiitti päätään kumartaen Jumalaa ruuasta. Sitte hän nousi, otti pikkutytöt toisen toisensa jälkeen, riisui niiltä kaulahisryysyt ja saalinrievut ja laski heidät siten olkivuoteelle päät vuohen lämmintä turkkia vasten.
"Vai sillä tavalla — ha, ha, ha." Silmälasimies seisoi tuijottaen oljilla makaaviin pienokaisiin. Suloisia, oivallisia lapsia ne olivat vaaleankiharaisine hiuksineen ja hienoine pikkukasvoineen, vaikka ne olivat niin kalpeat ja ohuet ja pikku nenät pakkasenpuremat.
Hän veti vällyt, omasta sängystään peittääkseen heidät. Mutta Antti pidätti hänet. — "Vaari kulta, älkää tehkö sitä, älkää ottako itseltänne. Meillä on kelkassa lampaannahkavällyt, ja onhan meillä vaatteet, jotka otamme päältämme."
"Minulla on vielä nahkavällyt pienessä kamarissa. Ottakaa nämä." Silmälasimies katosi kaiketi pieneen kamariin lieden takana olevasta ovesta. Hän tuli takaisin käsivarrella oikein siistit vällyt. Toisessa kädessä hän piti puolentuopin pulloa ja toisessa haljennutta juomalasia. "Nyt täytyy sellaisen kunnon pikku miehen, joka on niinkovaa kokenut koko päivän, saada jotakin hyvää. Kas, tässä kunnollinen ryyppy, se maistuu." Hän täytti lasin runsaasti puolilleen. "Minun tapani on aina itse juoda pullosta ja saatanpa ainoalla siemauksella vetää itseeni kokonaisen neljänneksen. Mutta se, joka ei ole peräti tottunut, ei voi tietää tarkkaa määrää, paljonko nauttii. Luulisinpa, että puoli juomalasillista vastaa hyvää, kunnon matkaryyppyä. Pikkumiesten vuoro tulee sitten. Ovatkohan nekin kylläksi mieheviä ymmärtämään, mikä on hyvää ja hyödyllistä näin talvisaikaan?" Hän katsoi hyväntahtoisesti pikku "miehiin". "No niin, kippis sitte sinulle ensin!"
"Pikkumiehet", Mauno ja Pekka-Erkki, tulivat yht'äkkiä kenokaulaisiksi. He pyyhkäisivät suutansa kämmenellä, kuten olivat nähneet aikamiesten, isänsäkin tekevän, kun heidän piti ruveta juomaan. He yrittivät matkia aikuisten harrasta, tyytyväistä kasvojen ilmettäkin seistessään siinä valmiina maistamaan viinaa Antin jälkeen.
Mutta Antti seisoi silmälasimiehen edessä tulipunaisena kuin olisi häntä syytetty rikoksesta.