Antti seisoi uunin edessä. Hän otti leivät, joita sisaret olivat leiponeet, kaulanneet ja pistelleet yhteennidotuista kananhöyhenistä muovatulla pistelöimellä, joka teki leipiin reikiä tuhkatiheään. Sitte hän työnsi leivät loimottavaan uuniin ja paistoi ne yhden kerrassaan aukon edessä, mistä pesä oli puhtaaksi lakaistu.
Hän sai huolellisesti tarkata kiertäessään ja kääntäessään kakkuja leipävartaalla, ettei leimuava tuli niitä polttanut. Pikkutytöt olivat tietysti myöskin leipomiskiireessä mukana. Heillä oli omana leivinpöytänään ei juuri liian puhdas puutuoli. Nuket nukkuivat halkopäät likaisella pieluksella, joka oli pääsevä pesuun ennen iltaa. Tuvassa oli melua ja touhua, elämää ja ahkeruutta.
Päivällinen oli laitettava.
Pekka ehdotti hernepannukakun paistamista lämpimässä uunissa. Eräässä saviastiassa oli hänellä sianrasvaa sille kaadettavaksi, niin että syntyisi oikein hieno päivällinen tuoreen leivän ohella, joka tosin oli harmaata, kiiltävän likisattua, ja niin sitkeää, että olisi voinut hampaansa kiskoa sillä irti, mutta kuitenkin tavattoman hyvänmakuista, jollaista lasten oma leipoma leipä tavallisesti on.
Helokki sai lähteä ulos kokoamaan itsellensä ruokaa sieltä, mistä ennenkin oli sitä löytänyt. Jätteitä se sitten saisi sisällä. Niin se antoi maitoa yltä kyllin. Toisenlaiseen oli Pekka tottunut. Viina oli tässä tuvassa saanut useimmiten korvata sekä ruuan että juoman.
Kuudes luku.
SILMÄLASIMIES JÄLLEEN YKSIN.
Lapset olivat viipyneet Lapikas-Pekan luona kokonaista kaksi päivää. He nauroivat itsellään kertoessaan hänelle, miten hän ensimältä oli peloittanut heitä. Hän, joka oli vain hyvä ja hauska. Rajuilma oli helpottanut. Miesten nähtiin ajavan lumiauroja maantiellä. Pekka ja Antti olivat ulkona koettaen tallata polkua. Seuraavana aamuna päivän koittaessa piti lasten lähteä, ja he menivät yösijalleen hyvissä ajoin. Kun he olivat nukkuneet, mikä tapahtui heti, kun olivat laskeutuneet oljille, läksi Pekka ulos. Hän ontui kylälle päin. Ihmiset, jotka hänet näkivät, sanoivat: "Nyt menee Lapikas-Pekka jälleen kapakkaan. Hän on kai maannut juopuneena kotonansa myrskypäivät." Mutta Lapikas-Pekka ei mennyt kapakkaan.
Hän osti suurimoita kauppapuodista lapikasten hinnalla, jotka hän vei sinne mukanaan. Sokeriakin hän osti ja palasen sianlihaa, ja sitte neljätoista kappaletta pieniä nisupyörylöitä. Hän ajatteli lapsia, heidän piti jokaisen saada kahviinsa kaksi, ennenkuin läksivät hänen luotaan seuraavana aamuna. Kun hän sepi selvänä tuli kotiin, istui hän neulomaan epätoivon vimmalla. Kesti myöhään yöhön, ennenkuin hän meni levolle.
Mutta silloinpa seisoi kolme paria uusia lapikkaita olkivuoteen ääressä lattialla.