Kun jäljelläolevat lapset nyt jatkoivat matkaansa, eivät heidän ajatuksensa enää olleet niin raskaita. Heillä oli niin paljon ihmeellistä puhuttavana. Ensiksikin koreasta rouvasta, jonka silmät olivat niin lempeät. Lakanoista pitseineen ja punaisista peitteistä pikkutyttöjen vuoteissa ja hienosta, hyvästä ruuasta, jota pienokaisilla nyt alati olisi.
"Ja nähkääs, he ovat tulleet oikeitten ihmisten luo, sellaisten, joihin äitikin olisi suostunut", sanoi Antti totisesti. "Rouva istui eilen illalla korisängyn ääressä ja antoi pikkutyttöjen lukea pienen rukouksensa, ja sitte hän sanoi, että he rukoilisivat Jumalaa suojelemaan sisaruksia, jotka kulkevat ulkona maailmalla, ja antamaan meidän kaikkien tulla kilteiksi, hyviksi ihmisiksi. Siitä minä pidin, siksi he saivat jäädä sinne."
"Olisi kai sinun pitänyt antaa heidän jäädä suurtaloonkin, jos he olisivat tahtoneet pitää pikkutytöt, vaikka väki olikin sekä nyrpeää että häijyä", sanoi Anna-Liisa vähän pisteliäästi.
"Ei koskaan", puuttui Antti kiivaasti puheeseen, "tiedä se. — Sinnekö, missä isäntä niin ankarasti kirosi! Mikä onnettomuus hyvänsä voi kohdata sellaista taloa; ja siitä saisivat pikkutytötkin kärsiä."
"Niin", lisäsi Mauno, "ja pihalla huusivat rengit, joiden piti asettaa hevoset takarekien eteen, alituisesti 'tuhat perkelettä'."
"Hui, sehän on aivan hirvittävää", sanoi Matleena kauhistuen.
"Näin hän sanoi", jatkoi Mauno ikäänkuin hyvillänsä saadessaan sitä "hirvittävää" toistaa: "Anna tänne se perkeleen kirves, että saan lyödä naulapahuksen kirottuun takarekeen."
"Vaiti poika! Oletko hullu, kun suorastaan vedät onnettomuutta ylitsemme puhumalla niin kauheita sanoja. Äiti, kun aina niin pelkäsi kirosanoja", sanoi Antti pelästyneenä ja pahoillaan. "Eikä teidän toki tarvitse ajatella, että olisin jättänyt pikkutytöt sellaiseen taloon, vaikka he olisivatkin saaneet nisujauhopannukakkua ja sianlihaa ja vehnäskahvia joka ikinen päivä."
"Niin, pikkutytöt olisivat kai oppineet kiroamaan sellaisessa talossa hekin", epäili Pekka-Erkki.
"Mutta niillä oli siellä neljä hevosta, ja seinällä pyssy, ja isännällä oli tuppipuukko, joka oli oikein kaunis, niin että kyllä pikkutytöt olisivat tavallansa voineet sielläkin hyvin", arveli Mauno.