"Luuletko ehkä, että Kalle olisi ottanut sinut vaivoikseen ja antanut sinulle ruokaa ja vaatteita? Eikö heidän tupansa ole jo ennestäänkin täynnä lapsia?"
"Mutta siellä ei olisi tarvinnut nähdä nälkää eikä paleltua kuoliaaksi."
"Niinkuin he olisivat tahtoneet pitää sinut siellä! Köyhäintalossa olisit tänä päivänä yhdessä pitaali-Saaran ja hullu-Laurin kanssa."
"Ei niillä ole nälkä, eikä niiden liioin tarvitse kuoliaaksi paleltua."
"Hyi tuollaista tyttöä —! Tänä aamuna sait syödä kylliksesi vesivellisä, vuohenjuustoa ja leipää, Simo-Paavalin antamaa; yhtä hyvin olet saanut kuin mekin. Mutta jos ei vatsasi ole koko päivän kukkuroillaan, rupeat voivottelemaan ja takaisin tahtomaan — vieläpä köyhäintaloon."
"Niin, mihinkä luulet meidän nyt tulevan! Arvelet kai vieväsi meitä kuninkaan luo. — Hui — hui — hui", nyyhkytti Anna-Liisa.
"Niin, älähän huoli, miksenpä voisi sitäkin tehdä, jos niiksi tulee, ja pyytää häntä ottamaan sinut. Voisithan kaiketi paimentaa hänen vuohiansa! Se olisi toki suurellisempaa kuin istua köyhäintalon takan edessä tuijottamassa."
"Kuinkahan monta vuohta lienee kuninkaalla?" visersi Matleena saalinaukosta.
Hänestä tuntui, että kuninkaasta puhuttaessa alkoi olo vähän helpottaa. Toden perästä oli hän koko ajan hyväksynyt Anna-Liisan puheen, vaikka hänen mielestänsä oli ilkeää, että he molemmin hyökkäisivät Antin kimppuun, joka, sen hän tarkkaan tiesi, ei ollut syönyt Jumalan einettäkään, ennenkuin kaikki muut olivat aamulla ennen lähtöä kyllänsä saaneet.
"Voi, en minä tiedä", sanoi Antti, "kuinka monta vuohta kuninkaalla on. Mäkitupalaisilla, kuten meillä, on yksi vuohi, torppareilla viisi, kuusi, suurtalollisilla kaksikymmentä ja enemmänkin."