"Mutta, rakkahani! Meidänhän täytyy kiiruhtaa", vaikeroi Matleena.
"Niin, ne ottavat meidät, enkä minä yksin voi niille mitään, ties vaikka taas tahtoisivat ajaa meihin kannuttaisin totiakin", napisi Mauno.
"Seisokaa kumminkin tässä aivan pieni hetki", sanoi Antti värisevällä äänellä. Vilauksessa oli hän poissa.
Hän juoksi isoisän luo tupaan. Vanhus istui suorana sängyssään tuijottaen eteensä ikäänkuin kuunnellen. Hän ymmärsi kyllä kokemuksesta, mitä häätalossa tapahtui. Ennen muinoin oli hän sellaista maininnut 'poikien leikiksi', ja se oli hänen mielestään ollut raukka, joka ei voinut olla sen tapaisessa mukana. Mutta nyt hän näki sen toisessa valossa. Hän suri myöskin vierasten lasten tähden, jotka olivat aivan täydellisesti hänen lastenlastensa hoivassa. He saisivat pelästyä, rääkkääntyä ja kiusaantua. Hän tiesi kyllä, miten sen talon lapset käyttäytyivät kaikkia sellaisia kohtaan, jotka he arvelivat voittavansa, niinkuin vanhoja, voimattomia tai sairaita, köyhiä, yksinäisiä lapsia ja turvattomia eläimiä kohtaan. Ukko säpsähti, kun Antti seisoi hänen vieressään lämmintä kahvikupillista tarjoten. "Kas tässä, tänä yönä on kylmä, ja kahvi oli lämmintä pannussa. Minä lisään tulta. Ja sitte kiitoksia teille, vaari, oikein paljon!"
"S-s-s-sinunhan p-p-piti m-maata täällä?"
"Minä en uskalla. Ne lopettavat täällä vuohen ja tahtovat lapsia juomaan totia. Ja minullekin ne tahtovat tehdä ties mitä pahaa."
"N-n-niin s-s-se on." — Ukko nyökkäsi vakuudeksi. "Olen ty-ty-tyytyväinen, e-että tu-tu-tulit, s-s-si-sillä o-olen a-a-ajate-tellut a-a-an-taa s-si-sinulle t-tämän ke-ke-kellon."
Isoisä otti naulasta suuren hopeakellon, joka riippui sängyn seinustalla.
"M-m-minä olen k-k-kohta lo-lo-lopussa. E-e-en mi-mi-nä n-nä-näekään m-m-mitään. O-o-ota k-ke-kello. P-p-po-jan la-la-lasten ei pi-pi-pidä s-si-sitä s-sa-saada! O—o-o-ota se! ja Jumala s-s-seu-seuratkoon s-s-sinua!"
Antti seisoi kello kädessä — hämmästyksestä ja pelosta jäykkänä, aivan kuin olisi vanhus uhannut häntä vihaisilla sanoilla, sen sijaan että hän sai sellaisen lahjan.