Hän sipsutti suurta runkoa kohden, jonka korkeat juurimukulat olivat niin ihmisille kuin vuohille mukavat istuin- ja makuupaikoiksi.
Antti tuli "sisään", vetäen kelkkaa perässään.
Hän otti siitä kontin sekä tervaspäreet ja vällyn. Sitte hän kaatoi kelkan kumoon kaikkia neljää pylvästä vasten. Matleena toi "pöytään" pienet puuastiat täynnä vaahtoavaa, lämmintä maitoa sekä häätalon pyörylöitä ja leipää.
Pöytä oli juurimukulapenkkien ääressä. Lapset, lukivat pöytärukouksen, söivät siivosti ja hitaasti ja olivat mielestään omassa tuvassaan asuvia suurtalonpoikia. Matleena korjasi "pöydän", teki istuinpaikan kuusenrangon toiselle puolelle, puhdisti sitte astiat lumella ja pani ne kumolleen.
Sitten valmisti hän "alasänkyyn", suureen juuri mukulasyvennykseen kuusenrungon vieressä, sisarvuoteen, asettaen vanhat vällyt alle ja uudet päälle.
Antti ja hän puhuivat senjälkeen kuiskaten keskenään, ettei Helokki kuulisi heitä. He pohtivat nimittäin, voisivatko ottaa hänetkin hienoon sänkyynsä.
"Hän saanee olla meidän eläkemuorimme", sanoi Matleena hätäisesti, kun Helokki, joka tunsi itsensä täysin kotoiseksi, ilman pienintäkään epäilystä tai ajatusta siitä, mikä sopi tai ei, kiipesi ylös ja laskeutui maata vällyille.
"Niin, ja silloin meidän täytyy olla oikein hyvät häntä kohtaan", intoili Antti. "Minä menen ulos ja etsin sille nuorkoivun oksia ja hienoja männynhavuja! Sillä hän on tietysti hampaaton, ja siitä tulee kuin näkkileipää ja kahvia vanhalle isoäidille."
"Ajatelkaa, hän on viisaampi kuin minä", sanoi Mauno, joka toi kaksi kourallista kylmettyneitä puoloja sisaruksille; hän oli poiminut ne melkein huoneesta. "Sillä nähkääs, kun kävellä kohlusin ja etsin vettä, juoksi hän oikopäätä pikku purolle, joka on aivan tässä vieressä. Ja nyt hän menee maata, sillä hän ajattelee tietysti, että meidän, jotka olemme kulkeneet sekä päivän että yön, tulisi tehdä samalla tavalla."
"Mutta nythän on keskipäivä", vastusti Antti, jonka mielestä ymmärtäväisten ehdotusten piti lähteä hänestä eikä pikkumiehestä tai vuohesta.