"Niin, ne syövät näkkileipää pikkuseimistä."
"Äskenhän ne olivat nevalla. — Eivät suinkaan vuohet siihen aikaan kesästä ole sisällä", huomautti Antti, joka kuullakseen Matleenan naurettavan kekseliästä puhetta, oli työntänyt lakin korviltaan vinoon, niin että se oli keikahtamaisillaan päästä.
"Tottakai niiden sisälle pitää illalla sääskien ja hyönteisten ja mesikämmenen tähden, eivät ne kuninkaan luonakaan niistä ole vapaita."
"Kukapa liioin haluaisi olla ulkosalla vuohia paimentamassa koko yön."
Anna-Liisa sekaantui armollisesti puheeseen.
"Kuljeskellako vuohia paimentamassa, kun saa istua sisällä sianlihaa syömässä, jota kuninkaan luona paistetaan, niin että rasva tippuu ja tuoksuu niin hyvältä — niin hyvältä —"
Anna-Liisalla ei ollut sanoja ilmaistakseen, miten ihanaa olisi paistetun sianlihan haju.
"Ja koko padallisia perunoita", lisäsi Mauno kiihkeästi.
"Joiden kuoret ovat haljenneet, ja joita saa syödä kannuttaisin", sanoi
Pekka-Erkki.
"Niin, kun ensin vuohet ovat saaneet. — Saattepa kuulla. Ne tulivat nevan yli ja olivat syöneet itsensä niin täyteen, että olivat yhtä pyöreitä kuin se Simo-Paavalin sika, joka syksyllä tapettiin."
"Sittenpä ne eivät niin hirveästi juosta pyyhällä, että jaksaa perässä pysyä", sanoi Anna-Liisa hyväksyen.