"Niinkuin se sitte olisi jotain, että yrittäisin olla sen näköinen kuin hän nyt. Mene tiehesi, minä menen purolle vettä hakemaan."
"Mutta, Mauno, ensin naama ja kädet puhtaiksi, tahdot tai et."
Matleena tarttui lujasti kiinni sätkyttelevän pojan käsivarteen.
"Sinä aiot kai vääntää ylleni tuon pikkupaidan, jonka saimme edellisellä viikolla. Ennemmin tahtoisin käydä ilkisen alastomana niinkuin Kain Niilekselän Kallen taulussa. Anna minun olla, kuuletko."
Mauno sähisi ja irvisteli kuin tappeleva ilves, valmiina viimeiseen asti puolustamaan nahkaansa.
"Antti, pidä kiinni pojasta", läähätti Matleena. "Häntä ei ole pesty kolmeen päivään. Yöllä johtui mieleeni, että minun todella pitää ottaa hänet käsiini saadakseni hänet pestyksi ja kammatuksi, nyt kun hänellä ei ole Anna-Liisaa."
Antti laski oksasylyksen, minkä hän oli kantanut sisään, ja tuli
Matleenan avuksi.
"Häpeisit toki olla pahemman näköinen kuin porsas."
"Mutta porsaita ei kaavita puhtaiksi hankiaislumella, ja niin aikoo Matleena tehdä minulle, hänellä ei ole vähääkään järkeä", vänisi Mauno. Suuret kyyneleet muodostivat valmistavia juovia hänen nyttemmin jotenkin punaisiin poskiinsa, näyttäen, millaiset ne olisivat olleet kokonaan vedellä huuhdottuina.
"Mene purolle hakemaan vettä tähän astiaan, niin saamme pestä sinut puhtaaksi, ellet itse pese itseäsi", sanoi Antti välittäen.