Heidän syödessään seisoi Matleena kuten emäntä ainakin takan ääressä kutoen lapasia. Vasta "miesten" jälkeen oli hänen vuoronsa ottaa maitoa ja ne leipäpalat ja limpunsyrjät, mitkä hän oli säästänyt, eväspussiin. Antti lisäsi tulta ja lähetti rengin kelkkoineen metsään. Hänen piti tänään hakea puita taloutta varten ja tunsi kyllä tärkeytensä, kun oli sekä hevosena että renkinä.
Matleena oli koonnut vuoteen, "lakaissut" lattian koivunvitsakimpulla, pessyt astiat ja puistanut "vaatteet". Sitten istahti emäntä kokoonkäärityille vällyille takan ääreen ja alkoi korjata isännän housuja, isännän itsensä istuessa kyyristyneenä toisilla vällyillä ja kärsivällisesti odottaessa noita tuiki tärkeitä vaatekappaleita. Tyttö kyseli siinä ohessa veljeltään katkismusta, jota he tietysti kuljettivat vaelluksellaan mukanaan.
"Mitä hyötyä on työteliäisyydestä?"
"Työteliäisyys edistää terveyttä ja hyvinvointia, estää monesta synnistä."
"Rakkaani, älä nyt tee niin tarkkaa. Kunhan vain paikka on oikealla kohdallaan", jatkoi Antti samassa hengenvedossa.
"Ethän toki voi käydä rikkinäisillä housunlahkeilla, kun kerran olet suurtalonpoika", epäsi Matleena nuhdellen.
"Mitä sillä ymmärretään, että Jumala kuulee rukouksemme", kysyi hän samalla neuvovalla äänellä.
"Että hän viisaudessaan ja hyvyydessään antaa meille joko sitä, mitä pyydämme, tai sitä, mikä meille parempi ja hyödyllisempi on. Tulee melkein kylmä istua näin", sanoi Antti koettaen saada kuluneen vällyn ulettumaan alastoman ruumiinsa ympärille.
"No niin, sitte saat ottaa ne. Kyllä paikka takana pysyy kiinni, mutta reunan olen vain hutiloiden ommellut, niin että se minun pitää korjata paremmaksi illalla, kun olet pannut maata."
"Jos tietäisin, miten voisimme jäädä tähän mukavaan tupaan", jatkoi hän.