Vastaus oli sujuva. Matleena oli huomattavasti hämmästynyt. Mutta hän ajatteli solmia hänet kahdeksannella käskyllä, joka aina oli ollut hänestä sekava.
"Mitä kielletään kahdeksannessa käskyssä?"
"Kaikki valheellisuus ja varsinkin väärä todistus lähimäistä kohtaan."
Maunon silmät loistivat voitonriemuisina.
"Nyt kukko varmasti munii sinulle, kun Antti tulee takaisin", kiitteli
Matleena. Mauno paisui tyytyväisyydestä.
"Niin, näetkös, katkismus ei ole minulle ollenkaan vaikeata", sanoi hän sen enempää kursailematta. "Minäpä luulen, ettei se sinulle ole niinkään helppoa kuin minulle", lisäsi hän ylimielisesti.
Se sattui Matleenaan hiukan ilkeästi. Mutta eipä olisi tullut kysymykseenkään, että hän olisi tunnustanut mitättömyytensä.
"Miten on virsien laita?" alotti hän taas arvokkaan totisesti, samalla kun hän huomattavalla vaivalla pujotteli puikot lapasen peukaloreikiin alottaen kutoa peukaloa. "Esimerkiksi: 'Koko maailma iloita mahtaa'."
"Siihen minä en pysty", mutisi Mauno. "Kun sanat noin kaatuvat päällekkäin ja ovat sillä tavalla yhdessä, että romahtavat irralleen, jos ainutkin sana menee hukkaan, niin en voi muistaa niitä."
"Mutta meidän pitää laulaa huomenna kinkereillä se värsy, ja Antti on pappi, ja silloin emme saa hävetä hänen edessään."