Katselijat laskeusivat polvilleen ja lauloivat:
"Kuin kulta aurink' esiin käy."
Mutt' André puhkes itkuun; jokin häness' oli nyt tullut vapautetuksi.
"Anna anteeks minulle!" virkkoi hän vaimolleen ja isälleen, "anna minulle anteeks, samoin kuin Jesus Kristuskin katkeralla kärsimisellään ja kuolemallaan minulle anteeks antanut on."
23. LUKU.
Kertomat Lamik Rikkutin tuomiosta ehtivät nyt Kautokeinoon.
André, jok' oli vielä niin heikko, ett'ei hän jaksanut matkalle lahtea, kääntyi Olgahan päin ja tarttui hänen käteensä. Kyyneleet kiiluivat hänen silmissään:
"Vaimoni," virkkoi hän, "matkustatko minun sijassani Tromsööhön ja rukoilet Lamik Rikkutia minulle anteeks antamaan?"
"Kyllä, minä matkustan!" myönnytti Olga.
"Sano hänelle, ett'en minä saa lepoa ennenkun tiedän, ett'ei hän kanna vihaa minua vastaan."