Kun Olga oli matkahan valmistainnut, tuli Seimke hänen luokseen ja lapsi seljässä komsissaan.
Hän laskihe polvilleen ja nosti kyyneleiden kostuttamat kasvonsa Olgaan päin.
"Anna minun seurata myötä", anoi hän. "Isän kaari (= vesikaari) on uskollinen. Minull' on jano, nähdä mieheni viimeiset silmät."[19]
Erityiset esteet viivyttivät kuitenkin niin, ett' Olga ja Seimke saapuivat Tromsööhön vasta paria päivää ennen, kun Lamik Rikkut oli vietävä laivaan, jok' aikoi matkata etelään päin.
Seimke kiiruhti kohta paikalla lapsinensa vankihuoneelle.
"Kuink' on hänen laitansa?" kysäs hän.
"Hän on yhtä taipumaton," vakuutti vanginvartija, "hän ei tahdo katuen tunnustaa."
"Päästäkäätte meidät sisään," anoi Seimke.
Vanginvartija avas oven.
Lamik Rikkut nous seisoalleen, hänen kahleensa kalisivat.