"Sittenhän sinä olet aikoja sitten koulupoika. Onko hauska käydä koulua?"
"No! Täytyyhän sitä oppia; sen isä sanoi."
"Hauska kuulla", vastasi Madsen, joka tahtoi panna häntä koetteelle, "sillä minä olen saksalainen."
"Seis!" huusi Ebbe, jolle äkkiä tuli kova kiire. "Minä tahdon mennä pois! Minä tahdon mennä pois! Minä tahdon pois!"
"Mutta mikä sinulle tuli, poika?"
"Ei, minä en tahdo ajaa kauemmin!" huusi Ebbe ja hänen kasvonsa tulivat punaisiksi ponnistuksesta, yrittäessään tavoittaa koriansa.
"Ei, minä en tahdo ajaa kauemmaksi! Minä en tahdo ajaa kauemmaksi!"
Ja Ebbe heitti korin tielle ja hyppäsi alas, ennenkuin Madsen ehti pysähdyttää hevosta. Hänellä oli kova kiire päästä pois niistä vaunuista.
Mutta Madsen katsahti taaksensa ja hänen silmäänsä osui lapsen salamoivat katseet.
Hän oli pistänyt päänsä uudelleen lintuhäkkiin ja Madsenista näytti, ikäänkuin linnun vilkkaat, kiiluvat silmät olisivat tähystelleet häntä korin lomien välistä.