Hän ajoi aika ravia ja huomasi tiellä pienen pojan, joka käveli kantaen koria, ja se oli yhtä suuri kuin poika itsekin ja näytti aivan lintuhäkiltä.
Hän oli pistänyt päänsä koriin.
Madsen pysähdytti hevosen päästessään hänen kohdallensa.
"Minnekä sinä menet?"
"Frandsenin krouville", kuului vastaus korin sisästä.
"Hyppääppäs kärryihin, niin saat ajaa sen matkan."
Sitä ei tarvinnut sanoa kahdesti Ebbe Keldetille, sillä hän se oli. Hän heitti korin vaunuihin ja hyppäsi itse perässä.
"Paljon kiitoksia", sanoi poika.
"No! Kuinka vanha sinä olet?"
"Kymmenen vuotta."