Aurinko loisti kaikkien kumartuneiden päiden yli ja kaikki silmät olivat kyyneltyneet.
Mitä Jumalan sana onkaan äidinkielellä lausuttuna! Miten sitä sanaa voi näännyksiin asti janota! Kun sitä tarjotaan vieraalla kielellä, jota ei ymmärrä, tai ainoastaan vaivoin ymmärtää, niin tuntuu siltä kuin saisi kiviä leivän asemesta.
Ja nyt pappi seisoi alttarilla. — -— —
Mutta aivan samana päivänä ja aivan samaan aikaan ajoi saksalainen pappi erääsen kirkkoon niistä monista pitäjistä, joissa tanskan kieli oli Jumalan huoneesta karkoitettu.
Tämä oli ensimäinen sunnuntai väkivallantekojen jälkeen ja täynnä "pyhää" intoa ja luottamusta "hyvään" tulokseen pappi siis ajoi kirkkoon.
Hän katsoi ihmeissään ympärilleen.
"Ei ainoatakaan ihmistä! Ei teillä eikä poluilla! Niin hiljaista, kuin maa olisi ollut noiduttu ja uinunut lumottua unta!"
Hän ajoi edelleen ja monta ihmeellistä ajatusta heräsi hänen mielessänsä.
"Ei ainoatakaan ihmistä! Mitä se merkitsee? Olisiko kelloni epäkunnossa?"
Hän rupesi niin kovasti kiirehtimään, ettei hän malttanut sitä edes tarkastella.