"Minun täytyy kiirehtiä. Täytyypä minun oikein kiirehtiä! Olisinko nukkunut liian kauan? Eihän sitä koskaan ennen ole minulle tapahtunut! Aja kovemmin, ajuri, aja kovemmin!"
Ajuri nykäsi ohjaksia ja hevoset juoksivat aika kyytiä eteenpäin, mutta hiljaisuutta kesti vain papin lähestyessä yhä likemmäksi.
"Kuuletko kellojen soittoa?" kysyi pappi, joka hermostuneen levottomuuden valtaamana seisoi pystyssä vaunuissa. "Olisiko haudankaivaja unohtanut velvollisuutensa?"
Ei, kellot tekivät tehtävänsä. Hän saattoi jo kaukaa nähdä, miten innokkaasti kellon kieli häilyi edes-takaisin.
Hän tuli kirkolle, — ei ainoatakaan ihmistä!
"Mitä ihmettä! Olisiko jo niin myöhäistä, että he istuisivat kaikki sisällä odottamassa minua?"
Kellot vaikenivat.
Ei, kirkko oli tyhjä, — ei ainoatakaan ihmistä! Tyhjät tuolirivit ällistelivät epätoivoisina häneen.
"Um Gottes Willen!" [Jumalan tähden!] huusi pappi ja katseli ympärilleen. "Wo sind die Menschen?" [Missä ihmiset ovat?]
Niin — missä ihmiset olivat?