"Niin", puuttui rouva Grunnet puheesen. "Ei se koske ainoastaan Bovlundia ja Haderslevia, vaan muitakin paikkakuntia, joissa myöskin kirkkoja tulee rakennettavaksi. Minä näen jo toisiakin huippuja kohoavan. Se voi meilläkin tapahtua."
"Tiedätkö sinä jotakin, äiti?" kysyi Karen.
"En", — vastasi rouva Grunnet vältellen, — "eihän täällä
Eteläjyllannissa koskaan voi tietää, mikä rajuilma on tulossa."
Ukkosen jyrinä tulikin pikemmin, kuin mitä olisi voinut aavistaa. Jo neljän päivän kuluttua saivat he tietää, että heidänkin pitäjästään hävitettäisiin tanskalainen jumalanpalvelus.
Itse asiassa heillä oli vain neljä kertaa vuodessa tanskalainen jumalanpalvelus, mutta sekin oli poistettava.
Valdemar ei ollut niinä päivinä kotona, -hän oli lähtenyt pohjoiseen päin Gustav Johansenin vaalikokoukseen toukokuun kuudentena päivänä Kristiansfeldin seuduille, siihen merkilliseen kokoukseen, joka saksalaisten ansiosta tuli kuuluisammaksi kuin mikään muu.
Ja koska Valdemar oli jo ruvennut saamaan johtajan aseman pitäjän asukkaitten keskuudessa, niin he odottivat, kunnes hän palaisi kotiin.
12.
He seisoivat kaikki tanskalaisten kokoushuoneen "Frej'n" edustalla
Tyrstrupissa, eivätkä voineet päästä sisään.
Sinne oli keräytynyt kolmesataa henkeä, ja kaikki olivat preussilaisia kansalaisia.