Kaksi kertaa kirkkoasia oli ollut esillä ylituomioistuimen edessä Berlinissä, ja nyt kolmannella kerralla eteläjuutilaiset vihdoin saivat luvan käyttää niitä kirkkoja, jotka he itse olivat rakentaneet omilla varoillansa.
Yhdentenätoista päivänä toukokuuta 1900 kirkkoasia voitettiin!
Ja silloin levisi hiljainen riemu yli koko kovasti koetellun maan!
Karen, joka oli istutuspuuhassa puutarhassansa, ei voinut käsittää, mitä kiireellistä asiaa rouva Grunnetilla ja rouva Borriksella saattoi olla, kun he tulivat yhdessä melkein juoksujalkaa vainioiden poikki.
Puutarha-aidan yli hän saattoi nähdä heidän harsojensa ja huiviensa liehuvan heidän ympärillään raikkaassa tuulenhengessä.
"Mitähän se lienee? Mitähän se lienee?" ajatteli Karen, laskiessaan puutarhasakset käsistään ja mennessään heitä vastaan.
Kun he huomasivat hänet, niin he heiluttivat heti nenäliinojansa hänelle osoitteeksi, että heillä oli hyviä sanomia.
Rouva Borris sai ensin henkeään vedetyksi ja nojautui aitausta vasten.
"Kirkkoasia on voitettu!" sanoi hän. "Voi Karen, siitä vasta on lohdutusta ja iloa!"
"Niin, niin", vastasi Karen. "Kun jaksetaan vain kestää —!"