Kalisevin miekoin ja kilisevin kannuksin hän astui kuorin läpi.
Hän nousi alttarin portaallekin ja kielsi Preussin kuninkaan nimessä, ettei Jumalan sanaa saisi tässä huoneessa saarnata.
Saksalaiset sanat sähisivät kirkon halki. Sähisevä ääni tunkeutui joka paikkaan, se tunkeutui kaikkiin sydämiin, missä hyviä tunteita vallitsi ja myrkytti ne.
Pian sen jälkeen oli kirkko tyhjänä ja kirkko suljettiin.
Vapaaseurakunnan kirkot Bovlundissa ja Haderslevissä olivat useita vuosia suljettuina.
Alemmat virkamiehet kielsivät eteläjuutilaisia käyttämästä niitä.
Eteläjuutilaiset valittivat heti, mutta asiaa viivytettiin.
Korkein tuomioistuin julisti tietysti, että kielto oli laiton, syystä ettei asianomaisilla virkamiehillä ollut oikeutta sitä säätää.
Vapaaseurakunnat aikoivat silloin ruveta käyttämään kirkkojansa, mutta sitten tuli toinen virkamies, joka taaskin antoi kiellon.
"Heitä oli kiusoitettava! Heitä oli kiusoitettava!" sanoivat saksalaiset, ja sitten oli aloitettava taas alusta.