Ja kuitenkin hiipi hänen sydämeensä kaipaus, salainen kaipaus.
Kukas siellä?
Hänen äitinsä sieltä tuli.
Valdemarin mieleen iski:
"Nyt hän tahtoo puhua! Nyt minun täytyy ottaa vastaan vielä toinenkin isku. Ovatko he kaikki liittoutuneet yhteen?"
Hän puristi kätensä nyrkkiin.
Rouva Borriksen askeleet, jotka keveinä ja varmoina kuuluivat hiekalla, lähenivät Valdemarin selän takaa.
Ennättääkseen ennen häntä ja sanoakseen vain jotakin, virkkoi Valdemar nopeasti ja kääntymättä taaksensa:
"Kaikki paha tulee saksalaisista."
Ja hän katseli yhä edelleen yli tienoon ja puri hampaansa yhteen.