"Sota, turmio uhkaapi maata."
"Hoi, Keldet, hoi!" huusi Valdemar.
Heidän tultuaan toistensa kohdalle puristi Valdemar hänen kättään.
"Sepä olisi puuttunut, että he olisivat petkuttaneet sinua, Tyge Keldet. Karkoitus on heti kumottava, sillä sinä olet syntynyt ennen 1 päivää tammikuuta 1871."
"No, se on nyt varma, että ennemmin minä olen syntynyt! Sillä 1871 minä, Jumala paratkoon, olin jo preussilainen sotilas."
Valdemar pudisteli häntä olkapäistä.
"Älä väisty jalankaan vertaa laillisesta oikeudestasi, mies! Jäsenet eivät saa vapista! Sitä minun tuskin tarvinnee sanoa vanhalle sotilaalle!"
Mutta tuskinpa Keldet oli tullut kotiin, niin santarmi taas haki hänet kuulusteltavaksi nimismiehen luo.
"Mikä se merkitsee, mies? Hän olla karkoitettu ja hän tulla takaisin!"
"Minua ei voi karkoittaa", vastasi Keldet, jolle lakia tunteva Borris nyt oli selittänyt asiat perin juurin. "Minä olen ollut preussilainen sotilas ja minulla on invalidin eläke."