Mutta se tapahtui vasta vaalin jälkeen, ja siten oli saavutettu mitä oli tarkoitettu: tanskalaisten valitsijoitten luku oli saatu vähennetyksi.
"Hei, hei!" huusi Klaus hypäten penkiltä ylös, missä hän oli istunut. "Katsoppas Frandsenin krouville päin! Kun haikara kurkistaa savupiipusta sisään, niin kuolema ei ole kaukana kartanosta."
"Minä otan eron sinusta, Klaus, sen minä todellakin teen!" sanoi Bodil. "Sillä jos sinä yhä jatkat tuota ennustelemistasi, niin minä en sitä kauemmin kestä."
Mutta kaikki, jotka kulkivat krouvin ohi, vilkaisivat sivuilleen ja sanoivat toisillensa:
"Niin, loppu taitaa jo olla lähellä?"
Ja kaikki, jotka astuivat krouvin katon alle, paljastivat päänsä ja puhuivat hiljaisella äänellä:
"Mitenkä täällä voidaan? Joko vanha kunnon mies on pian päättänyt taistelunsa?"
Huoneessa vallitsi hiljaisuus.
Elämän luodevesi pakeni, kuume kohosi yhä korkeammalle ja pian se oli tuhoava hänet kokonaan.
Sivuhuoneessa istuivat täysi-ikäiset lapset, sillä vaimo tahtoi olla yksin miehensä kanssa viimeisenä hetkenä.