"Miten se sitten kävi?" kysyi Karen.
Niin, siitä hän ei ollut ymmärtänyt hituistakaan, hän muisti vain sen, että kun seitsemäs päivä tuli, niin Jumala läksi soutelemaan.
"Mitä hän teki?" kysyi Karen.
"Hän otti veneen ja läksi soutamaan!" vakuutti Kai.
Äkkiä asia Karenille selvisi.
"Er ruhte aus! [Hän lepäsi. (Poika oli käsittänyt saksalaiset sanat 'er ruhte aus' tanskaksi 'han roede ud' = hän läksi soutamaan).] No, sinä opit yhtä hyvin puhumaan saksaa kuin Ebbekin, sillä kerran kun hän tuli liian myöhään kouluun, puolustautui hän sanoen: 'Ich sollte erst die Kühe trinken!'" [Minun piti ensin juoda lehmät!]
"Äiti, yhden asian minä olen unohtanut!" huudahti Kai äkkiä.
"No! Mitäs vielä?"
"Niin! Kaikkein ensiksi aamulla opettaja komentaa: 'Ein!' Silloin me heti nousemme pystyyn. Sitten hän komentaa: 'Zwei!' Silloin me panemme kädet ristiin. Sitten hän komentaa: 'Drei!' Silloin me katsomme ylös kattoon. Sitten hän komentaa: 'Vier!' [Neljä!] Ja silloin me luemme kaikki aamurukouksen."
"Hauska tietää, mitä Jumala siitä aamurukouksesta arvelee!" sanoi Karen.