Winberg astui portaita ylös. Hän yski ja sylki ääneensä, niinkuin tavallisesti.
Karen sätkähti. Äänettömästi hän kiiruhti ulos, sillä Kai nukkui levollisesti ja sikeästi, ja hän tuli käytävässä Winbergiä vastaan.
"Miksei Kai ole mennyt Sedanjuhlaan?" kysyi Winberg käheällä äänellä.
"Opettaja on kaipaava ja tiedusteleva häntä."
"Sitä en usko", vastasi Karen kylmästi. "Kai ei tule, syystä että opettaja on rääkännyt häntä tänään, niin että hän on sylkenyt verta. Vie hänelle terveiseni, terveiset Kain äidiltä, ja kiitokset!"
"Minä tahdon sen kuitenkin ensin omin silmin nähdä", sanoi Winberg aikoen astua sisään.
Mutta Karen asettui ovelle ja hänen silmänsä salamoivat.
"Lääkäri on jyrkästi kieltänyt häntä herättämästä. Hän ei saa liikuttaa itseään. Henki on kysymyksessä, jos kohtaus uudistuu!"
"Sitä minä en usko", sanoi Winberg. "Se on vain temppu päästäkseen
Sedanjuhlasta. Minä tahdon nähdä häntä!"
Hän tarttui lujasti Karenin käsiin.
"Kuinka sinä uskallat?" huusi Karen. "Luuletko minun valehtelevan?"