Ei kumpainenkaan ollut tämän nopean, hillityn sananvaihdon kestäessä huomannut, että Borris oli astunut käytävään heti Winbergin jäljissä.
Mutta tuskin Winberg oli koskettanut Karenia, niin hänet viskattiin syrjään sellaisella voimalla, että hän horjahti seinää vasten.
"Valdemar!" huudahti Karen.
Borris tarttui Winbergiä olkapäihin ja työnsi hänet ulko-ovelle.
"Sinä menet!" sanoi Borris käskevästi.
Ja Winberg vilkutteli silmiään ja hiipi syrjittäin ulos.
Sanaakaan sanomatta tarttui Borris lujasti Karenin käteen ja talutti hänet vierashuoneesen.
Hän sulki oven hiljaa, mutta tarkalleen ja kääntyi Kareniin.
Karen ihmetteli hänen äänettömyyttänsä ja hänen polvensa alkoivat vapista.
Miksi hän tuli?