"Hamburger Fremdenblatt", tammik. 1899.
[Oi Köller, ritari verraton, lauluni ylistäen sinua kohottakoon, sillä sinun tähtesi kansalaiset kahdessa valtakunnassa nyt elävät, täynnä vihaa. (Sanapila, jossa on käytetty eteläjyllantilaisen kaupungin Haderslevin, saks. Haderslebenin nimeä. Hader = viha, leben = elää).]
Herra von Köller arveli siis, että oli aika tehdä kiertokulku maassa, jotta saataisiin aikaan lepoa ja rauhaa, ja siinä tarkoituksessa hän saapui Hadersleviin.
Varhain aamulla kookas, solakka, nuori mies, joka ryhdiltään oli suora ja jonka kauniita teräväpiirteisiä kasvoja vaaleat viikset koristivat, kulki melkein tyhjiä katuja pitkin ja katseli ympärilleen.
Se oli Valdemar Borris Borrisgaardista.
Hän oli isänsä poika sekä ruumiiltansa että sielultansa, vain hiukan hiljaisempi ja suljetumpi, niinkuin usein ne ihmiset ovat, jotka varhain ovat saaneet kokea suruja.
Hän kohtasi käsikärryt, käsikärryihin oli maalattu tämä merkillinen sana: "Kleinbahn!"[1] ja kärryihin oli sullottu yhtä merkillinen kuorma kuorittuja salkoja.
"No! Mitäs nuo ovat?" kysyi hän äkkiä ja pysähtyi.
"Ne ovat lippusalkoja saksalaisia lippuja varten", vastasi yksi miehistä äreästi. "Ja mitäs sinulla on tuossa?"
Hän osoitti paperiliuskaa toisen miehen kädessä.