Mutta Ebbe tiesi paljo muutakin.
Hän kertoi myöskin vanhojen ihmisten sanovan, että jos sataa Medardin päivänä[7] (kesäkuun kahdeksantena), niin sadetta jatkuu kaksikymmentäneljä päivää yhtämittaa. Jos Bodilinmessuna (kesäkuun seitsemäntenätoista) ei tule vettä, niin saa sitoa pieniä lyhteitä, mutta jos pyhän Vituksen päivänä (kesäkuun viidentenätoista) sataa, niin tulee hyvä vuosi. Mutta jos sitävastoin on vetinen juhannus, niin tulee huono pähkinävuosi. "Ja toissapäivänä ei satanut."
"Sepä oli somaa", sanoi Kai, joka kuunteli kirkkain silmin.
Eikä ollut niinkään ihmeellistä, että hänen silmänsä loistivat, sillä he istuivat aivan aitausten välissä, jossa suuria sananjalkoja, villejä ruusuja ja pähkinäpuita prameili.
Äkkiä kohotti Kai pientä sormeansa.
"Hiljaa! Käki kukkuu!" huudahti hän.
"Sitä sen ei pitäisi tehdä", arveli pikkuviisas Ebbe. "Sillä kun käki kukkuu jälkeen juhannuksen, niin tulee kallis aika. Sen isä on sanonut!"
Jos ruis kukkii ennen Bodilinmessua, niin sitä leikataan ennen
Olavinmessua.
Yksinpä niitytkin, joita nurmimadot olivat pahasti turmelleet, ennustivat hyvää satoa. Touot olivat erinomaiset, vaikka vilja ei ollutkaan oikein puhdasta maata vasten. Ilma oli ollut liian kylmää viljan puhjetessa.
Mutta Karen ei ollut alistunut kaikkiin määräyksiin, joita hänelle porttinsa vuoksi oli pantu.