Asia oli tullut käsiteltäväksi yliholhousoikeudessa Berlinissä.
Kiusanteot tulivat lopulta niin nenäkkäiksi, että hän alkoi pelätä kadottavansa Bodil Hansenin, joka oli kotoisin kuningaskunnasta.
Senpä vuoksi hän eräänä päivänä kutsui Klausin puheilleen.
"Onko se totta, että sinä olet kihloissa Bodilin kanssa?"
"Se, joka sen on sanonut, ei ole valehdellut", myönsi Klaus.
"Sitten sinä heti paikalla, saat mennä vihille hänen kanssansa. Ilmoitat kuulutuksen Koldingissa, siellähän Bodilin vanhemmat asuvat, ja kun santarmi tulee, niin hän on sinun vaimosi, eikä häntä voi karkoittaa, koska sinä olet Preussin alamainen. Sinä saat ruveta pehtoriksi tähän taloon ja kyllä täällä teille on tilaa."
Niin, siihen Klaus heti paikalla suostui. Se oli kerrassaan hyvin hauska juttu.
"Sota-avioliitoksi rummun ääressä", nimitti Esben sitä, kun hän sai kuulla asiasta ja sepitti heti paikalla runon, joka pian joutui jokaisen suuhun.
Sen nimi oli "Der Vogelfänger" [Linnustaja], ja se loppui seuraaviin säkeihin:
"Kun lintukyttä (= santarmi) ehti luo,
oli lintunen ollut ja mennyt."