Pelko väijyi aitausten välissä, pähkinäpensaikoissa, lehtikujissa, ojissa ja metsissä, niin vieläpä kolmannen luokan rautatievaunuissakin.

Miehet menivät usein illalla ulos aseet käsissä ja aseettomat naiset salpautuivat taloihin.

Syyskuussa oli jo karkoitettu kuusi jopa seitsemän sataa kunnon ihmistä.

Se oli kansallisuuden, siveellisyyden, inhimillisyyden ja taloudellisen aseman rappiota.

Eiköhän se kerran tulisi haastetuksi historian tuomioistuimen eteen?

Mutta kaikkialla vallitsi pahaauhkaava hiljaisuus, murina pakkohallitusta vastaan, joka ei ennustanut viholliselle menestystä eikä voittoa.

Se oli hiljaisuutta, joka käy uuden hyökkäyksen edellä.

Kuiskaillaan vallihaudoissa, luodaan uusia valleja, kaivetaan uusia hautoja. Jokainen lapionisku maahan on äänetön.

Se on itsepuolustuksen lakkaamatonta työtä.

Marraskuussa läksi Borris yhdessä Madsenin kanssa lännen puolelle ostamaan karjaa.