HANUUMAN nostaen kippoa, jo kokonaan juhlatunnelmassa: Miks viivytät temppuiluilla sa ryyppäysjuhlaa — — vai uudetko sulla jo aatteet — —
Juo kiposta kulauksen.
UHU nousee ylös ja koputtaa sauvallaan: Moni pähkinä kuorelt' on hyvä, mut alla on saastainen heelmä ja jyvä. Myös paratiisista apinalasten tään näin minä raskaalla mielellä. Nyt tapoja taattojen autuasten moni rankaisematta loukkaa. Koht' erota silmä ei herrasta moukkaa, niin päässyt on vallalle turmelus, saasta. Loka syntinen tullut on orjain maasta, tulivuorien juurelta tuolta, miss' asuu hännätön suku. Ketvätjuhlan he saavat kanssamme viettää Mut armosta tästä on saatu vain saastaa! He rienauzkielellä haastaa he uusia tapoja tuovat, kinamieltä ja riitaa luovat. Ja riettain heistä on Inra, koko apinakunnan riena ja villitys. Hän on kalvetustautinen, kurja, ja kuitenkin kaikille syntiin viettelys. Tavat pyhimmät rikkoo tuo hurja —
Ylhäälle, puun puun konkelolle ilmestyy samassa Inra, siro ja ihana impi, jolla on hohtavan kellervä hipiä ja jonka huulilla on purppurainen hohde. Hänen vartensa on soleva ja norja. Leikkivä riemu ja uhmaava kauneus säteilevät hänen olemuksestaan.
INRA
Hui-ui, huk-huk, hu-huu!
Heittää kolibrinsulkaisen pähkinän.
Tämän Inralta saa — ruma pappi Uhu-u!
Heittää toisen pähkinän alas suoraan
Hanuumanin päälakeen.
Tämän Inralta saa rymyukko Hanuuman!
Heittää koko kourallisen ukkoihin pähkinöitä.