ja kolibrinsulka on laitaan lyöty. Kuin hiirenhampain sit' on purtu ja syöty. Kolo somasti laitettu, ja höyhen korea pyrstöksi taitettu — —
INRA pensaikon takaa, näkymätönmissä:
Hui-ui, huk-huk, u-iiii!
OINAS
Se impeni kuherrussana!
INRA jo kauvempana:
Hui-ui, huk-huk, u-iiii!
OINAS harmista kiehuen:
Ja taaskin se kaikkosi kana!
Mut totta jos oon minä Oinas nuori,
sun sulkeva on tämä pähkinäkuori.
Juoksee vasemmalle taka-alalle, mutta töytää Yökköä vastaan, joka kierii keskinäyttämölle. Yökkö on vanhahko apina-uros, jolla on punertava pörröpää ja partaa leuan alla. Vyötäisillä polviin saakka ulottuva kasvikuiduista punottu vaate. Sen alla ytä pitkä häntä täysin näkymättömissä.
YÖKKÖ kömpien ylös, ärisevästi: Ja koira vieköön tätäkin kuherrusjuhlaa, kaveruippanat nuorille pähkinät tuhlaa ja vanhat tässä saa jaloissa pyöriä. Pää pyörällä hyöriä koht' alkaa kiima ja paritus. Mut yhtään mulle ei heittoja helliä. Mist' ottaa särvintä lemmen kun popsittu kylliks on juhlavelliä.
INRA heittäen oikealta pähkinän, näkymättömissä:
Hui-ui!
Heittää toisen pähkinän.
Huk-huk — —
Heittää kolmannen pähkinän.
u-iiii!
YÖKKÖ koottuaan kolme pähkinää:
Hö-höh — ihan kolme aviolupaa.
Huippelehtii puun juurelle ja katsoo ylös latvaan.